perjantai 18. heinäkuuta 2014

Vuokralle, mun kotona

En välillä (heh heh) ymmärrä verottajaa.

Nykyään, kun tieto liikkuu, on helppo kehitellä kaikenlaista kivaa ihan yksityishenkilönäkin ja jakaa se idea tuhansille muutamassa sekunnissa. Loppuun säädelty Suomikin on saanut maistaa tilkkasen vapautta pitkälti interin netin ansiosta. Surullista tässä on, ja se on samalla myös suurin epäkohta, että kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä.

On kaikenlaista Tovi-meininkiä, Ravintolapäivää, ja nyt jopa majoitusta. Kaikkia näitä perustellaan sillä, että se on kivaa ja yhteisöllistä. Ehkä jopa kaupunkikulttuuria.

Minä näen asian toisin: kyseessä on kyllästyminen sääntelyyn ja holhoukseen mutta nämä kivailijat eivät demariaatteen syövyttämien aivosolujensa kanssa sitä näe.

Moni, en sano että kaikki, ovat tietämättään kyllästyneet sääntelyyn ja holhoukseen. Se, miten se ilmenee heille on se tuntuvin ja tavallaan paras mittari lähes kaikelle: hinta. Ei ole kivaa maksaa tuopista 7 euroa, tavallisesta ravintolaruuasta 20 euroa annokselta ja hotelliyöstä halvimmillaan satasta. Ne ovat todella kovia hintoja, kyllä. Mutta niissäpä on julmasti veroa ja monenmoista muuta kulua mukana, ja ne kulut olisivat huomattavasti pienempiä ilman nykyistä hyvinvointivaltio-meininkiä.

Aivan kuten autokauppa ilmoittaa uuden auton hinnassa veron osuuden, voisi oikeastaan jokaikisen tuotteen hintalapussa tai viimeistään kuitissa ilmoittaa, paljonko hinnasta on kyöstittelyn osuutta, perinteisten alvi-kohtien lisäksi.

Aiemmin olen jo ounastellut, että tähän touhuun saadaan täyskäännös vasta, kun ihmiset lopettavat toiminnan rahoittamisen. Joku voi tietysti todeta, että johan se on loppunut, koska velaksihan nytkin vedetään, mutta tarkoitan meitä tavallisia suomalaisia. Siinä hinta on paras mittari mitata järjestelmän aito kannatus.

Kun nyt on tajuttu kolikon toinen puoli; sääntely maksaa, niin sitä aletaan vastustamaan, mutta vastustetaankin seurausta, ei itse syytä. On lapsellinen yksinkertaistus, että "markkinoilla kysyntä ja tarjonta määräävät hinnan". Joukkoon voisi lisätä sääntelyn, tai yleisen kyöstittelyn, joka esimerkiksi asunnoissa maksaa joidenkin arvioiden mukaan jopa 45 prosenttia koko uuden asunnon hinnasta.

Aikuisenkin suomalaisen käsitys bisneksestä on heikko, koska kaupankäynti ja myynti eivät kuulu sosiaalidemokraattisen eetokseen, eikä niistä siten juuri koulussa puhuta. Tämä ilmenee monessa kohtaa näennäisen järkevienkin ihmisten jutuissa, mistä esimerkkinä klassikkopohdiskelu "en ymmärrä miksei ruokakauppa voi jakaa vanhentunutta mutta syömäkelpoista ruokaa ihmisille ilmaiseksi, sillä roskiinhan se menee muuten".

Suomalaisille voi aina yhä uudestaan muistuttaa, etenkin nyt kun toivotaan, että autoilun verotuksessa siirryttäisiin hankkimisen verottamisesta käytön verottamiseen (ja hei, ihan aidosti tätä kuulee melkein joka päivä), että bensahan on todella halpaa, kun otat siitä litrahinnasta sen rapiat euron veroja pois. Ongelma ei ole bensan hinta, ongelma on ryöstöverotus jokaikisellä osa-alueella suomalaisen ihmisen elämässä.

Ne, jotka tästä kärsivät myös omalta osaltaan, ovat tietenkin ravintolat, palveluntarjoajat yleensä (Tovi-hölmöilyssä moni pienyrittäjä jää ilman asiakasta, koska rape korjaa ritun pesukoneliitännän ja ritu vaihtaa napin rapen paitaan arvostaen asiat toveina, joille kyllä löytyy jokaisen mielessä myös euro-arvo) sekä hotelli- ja muut majoitusliikkeet. Ne joutuvat pelaamaan supersäännellyllä leikkikentällä, jossa isolla joukolla pelureita onkin peliin aivan omat säännöt.

Tämä ei ole reilua, eikä ainakaan oikeudenmukaista. Säännöt on oltava kaikille samat.

On aivan herttaisen yhdentekevää onko vaihdon välineen ja mittarin nimi euro vai tovi. Kyse on yksiköstä, jolle ihmiset antavat arvon, joka pystytään mittamaan missä tahansa valuutassa.

Oikea ratkaisu melkein kaikkeen olisi sääntelyn purkaminen ja riistoverotuksen keventäminen. Tätä emme kuitenkaan näe lähitulevaisuudessa jos koskaan.

Nyt kun verottajaa ei näytä kiinnostavan se, että vuokraan oman luukkuni vaikka satasella viikonlopuksi jollekin, en minä käsitä miksi minun on sitten maksettava veroa siitä, että vuokraan sijoitusluukkuni jollekin kuukaudeksi, tai vuodeksi.

Soitankin heti asunnossani majailevalle mukavalle opiskelijapariskunnalle, että "sovitaanko, että asutte siellä aina joka kuukausi määräaikaisina kuukauden kerrallaan ja minä käyn kuun eka päivä keräämässä sataset taskuun, koska tää on niin kivaa".

Ei pidä ymmärtää väärin; minusta tuo olisi mahtava ratkaisu.

Seuraava nettiosoitteeni onkin Airbnbpiste jotain, jos tällainen kehitys kehittyy.

Miten voi olla olemassa pimeä taksi jos ei voi olla olemassa pimeää hotellia?

Miksi en voi tänään lähteä vanhalla rassillani Helsingin yöhön ajamaan kaupunkikulttuurin hengessä ihmisiä koteihinsa pientä korvausta vastaan mutta samaan aikaan voin majoittaa nämä kivat ihmiset luukkuuni pienen pientä korvausta vastaan, koska se on kivaa.

Sääntelyn padot murtuvat, ihmisten tajuamatta edes mitä tapahtuu. Se tässä surullisinta on. Ihmiset keksivät ryöstöverotuksen takia vaihtoehtotalouden ymmärrämättä koko asiaa. Palaamme ihmisen luonnollisimpien toimien äärellä: vaihtamaan hyödykkeitä ilman turhia välikäsiä.

Silloin kyösti on turha. Mitä kyösti tietysti onkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti